Mutta todellisuus on harvoin täydellinen. Ensilenkilläni jo parin kilometrin päässä vastaan tuli tie suljettu -merkki. Ilmeisesti laakson pohjalla virtaava puro oli tulvinut tai jotain. Vastaavia tie suljettu -merkkejä kohtasin muuallakin. Lieneekö normitilanne tuolla keväisin kun puroissa on enemmän vettä?
Niinpä piti hakea toinen reitti ulos majapaikastani Chemin de Vosgelade -nimiseltä tieltä laakson alarinteeltä. Kovaa nousua isommille teille, sain ajaa käytännössä Vencen keskustaan 10 % nousua ennen kuin pääsi kääntymään Cagne-joen länsipuolelle vievälle tielle. Tämä oli leimallista tälle seudulle: lyhyet etäisyydet ovat usein tietä pitkin todella pitkiä: 200 metriä voi olla 7 kilometriä, kun tiet kulkevat pääosin rinteiden korkeuskäyrien suuntaisesti, eli mutkia matkaan tulee väistämättä aina paljon. Reittikonseptini meni aivan uusiksi, kun kevyempi poistumistie majapaikasta oli tukossa.
Kiva ajopäivä tästäkin tuli, olin ennalta päättänyt ottaa iisisti ensimmäisen päivän. Olen huomannut että vuorinousut ovat tottumattomalle kropalle shokki, kannattaa ottaa eka päivä totutteluna. Niinpä ajelin rennosti La Gauden kylän läpi komeita maisemareittejä Cagnes-sur-Meriin ja rannan Promenade de la Plagelle. Mielessä oli ollut että olisin käynyt saman tien Nizzan kaupungissa jonne ei olisi ollut kuin kymmenkunta kilometriä, mutta rantabulevardi oli niin tukkoinen kävelijöistä että siinä olisi mennyt tunti yhteen suuntaan. Niinpä suuntasi pohjoiseen majapaikkaani kohti.
Promenade de la Plage, Cros-de-Cagnes, Välimeren rannalla huhtikuun viimeisinä päivinä
Saint-Paul de Vence
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti