lauantai 11. toukokuuta 2019

Girona

Sadan kilometrin päässä Barcelonasta koilliseen sijaitseva Girona on ollut ja on edelleen ammattipyöräilijöiden suosima legendaarinen paikka. Siellä harjoitteli mm. Lance Armstrong aikanaan ja nykyisin siellä asuu Suomen menestyvin ammattipyöräilijä Lotta Lepistö. Eräs pyöräilevä ystäväni oli käynyt siellä muutaman kerran ja ylisti paikkaa niin että en voinut olla sinne menemättä 2014 joulukuun alussa, kun sain sopivasti viikon lomaa.

Ystäväni vinkistä varasin fillarin Bike Breaks Shopista Gironan keskustasta. Lensin Barcelonaan, yövyin siellä ja aamusta otin junan Gironaan. Matka oli mukava eikä kestänyt kauan, alle tunnin. Otin sattumankaupalla hotellin keskustasta, heillä oli lukittu autotalli jossa säilytin fillaria.

Ihan kelpo Cannondalen ne minulle vuokrasivat Bike Breaks Shopista, 
jossa kaikki tunsivat kaverini Matin, punapartaisen viikingin. 
Kuva Mont Marti Sacalmin noususta

Minulla oli viisi ajopäivää Gironassa, joulukuussa oli melko viileää, kylmimmillään vajaat +10 C ja lämpimimmillään +17 C, sortsikeli. Huonoin keli sattui Bike Breaks Shop Ride -päivään, porukkalenkille lähti parikymmentä maantiepyöräilijää. Päiväksi oli ennustettu sadetta, mutta olin ainoa jolla oli edes kengänsuojat. Sade alkoi vajaan tunnin ajon jälkeen, ja miten reagoitiin: kaikki kääntyivät takaisin... sen päivän ajot jäivät 29 kilometriin.

Bonmati ja Olot olivat upeita paikkoja, ilmiselvästi alueella on paljon ajettavaa ja huikeita maisemia. Syrjäisiä hiljaisia teitä löytyi ainakin turistisesongin ulkopuolella runsaasti. Olotissa lounastin uimahallin kahvilassa, jossa oli hyvää ruokaa ja hauska tarjoilijaneitonen, joka esitteli ylpeänä kännykällään kuvia fillaristaan. Harmi kun en osaa espanjaa, yhteistä kieltä ei löytynyt.

Espanjassa kunnioitetaan pyöräilijöitä liikenteessä ja tätä merkkiä noudatetaan

Alueen legendaarisimmalla vuorinousulla Rocacorballa en ehtinyt käydä, ehkä siksi sinne vielä pitää palata. Mieleenpainuva oli mm. lasku Santa Pellaialta Monellsin suuntaan. Rocacorba nousee reilun 900 metrin korkeuteen ja on kuulemma paikoin todella jyrkkä. Yksi lenkkimahdollisuus, jota en ehtinyt vetää, olisi ajaa Välimeren rannalle, siitä tulisi edestakaisin noin 100 kilometrin lenkki.

Gironan vanhaakaupunkia iltavalaistuksessa.
Tuli ihan mieleen Carlos Ruiz Zafónin hieno romaani Tuulen varjo

Luulenpa että Gironaan voisi oman fillarinkin tuoda, onnistunee junassa. Mutta matkustamisen sujuvuuden kannalta tyytyisin vuokrafillariin. Sesonkiaikaa varten se kannattaa varata hyvissä ajoin.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kirjoitan Viron-fillariretkistäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti